Klaus Mäkelä ja Marc Bouchkov loistivat

13.1.2018

Mäkelä ja Bouchkov vastaanottamassa aplodeja
Mäkelä ja Bouchkov vastaanottamassa aplodeja
Taiteilijatapaamisessa Vesa Lehtisalo vetäjänä , Mäkelä ja Bouchkov haastateltavina
Taiteilijatapaamisessa Vesa Lehtisalo vetäjänä , Mäkelä ja Bouchkov haastateltavina
Miehillä tuntui kalenterit olevat täynnä, mutta stressistä ei tietoakaan
Miehillä tuntui kalenterit olevat täynnä, mutta stressistä ei tietoakaan

Mäkelän ja Bouchkovin tulkitsema Brahmsin Konsertto viululle sellolle ja orkesterille sai täyden Tapiolasalin yleisön mukaansa. Suoritus oli huikea.

Jo ensimmäiset tahdit Brahmsin kaksoiskonsertosta viululle ja sellolle antoi näytteen siitä, mitä tuleman piti. Täysi Tapiolasali pidätteli henkeään seuratessaan Mäkelän sellon, Bouchkovin viulun ja Sinfoniettan dynaamista, rohkeaa ja samalla täsmällistä tulkintaa. Sinfonietta osoitti jälleen kykynsä olla suuri kamariorkesteri. Mäkelän ei tarvinnut liidata, orkesteri svengasi mukana solistien kanssa tasaveroisesti. Nuorten muusikoiden meininki olisi muuten voinut hirvittää, mutta koko joukon osaamisen taso oli sitä luokkaa, että yleisö saattoi vain nauttia!

Toisena numerona väliajan jälkeen kuultu Kokkosen Il Paesaggio oli iloinen yllätys harvoin kuultuna teoksena.

Illan haasteellisin osuus Klaus Mäkelälle saattoi sittenkin olla Mozart eikä Brahms. Kuinka saada yleisön huomio vielä illan lopuksi kaikkien läpikotaisin tuntemaan sävellykseen, Mozartin sinfoniaan nro 39. - Tulkinta oli eloisa, toistot eivät tällä kerralla haukotuttaneet, vaan mielenkiinto säilyi ja kasvoi teoksen edetessä. Upeaa!